Asumme nyt pienkerrostalossa, jossa on 5 asuntoa. Kahdessa niistä asustaa myös koira. Asunnossamme ei ole pesukoneelle paikkaa, vaan pyykki pitää pestä kellarin pesutuvassa. Kaikki naapurit ovat jollain tavalla sukua toisilleen. Kivaa.
Kyllä tässä vielä kahdestaan ihan hyvin asui, mutta lasten kanssa asuisi mielellään jossain muualla. Minulla ei yleisesti ottaen ole mitään suurempaa koiria vastaan (ja joskus jopa haluaisin jonkun pienen söpön karvapallon). Kuitenkin kun puolitoista viikkoa on mennyt niin, että jompi kumpi koira on JOKA PÄIVÄ herättänyt Eliaksen kesken unien VÄHINTÄÄN kerran, alkaa kyllä minullakin pikkuisen keittämään. Aika moni varmaan tietää, ettei väsyneen lapsen kanssa välttämättä ole niin kauhean kivaa. Tai mielummin nauttisi ajasta pirteän, hyvin nukkuneen ja iloisen lapsensa kanssa.
(Eikä tuo ole ainut asia, joka täällä meidän mielestä mättää)
Niinpä muuttokuummeessani olen silloin tällöin selaillut myös myytäviä asuntoja, ja löysinkin kivan oloisen omakotitalon, joka olisi mielestäni sopinut meille tosi hyvin :)
Meille ei kuitenkaan tällä hekellä taideta myöntää lainaa sen vertaa, että saatais tuo ostettua ja mielellään vielä tehtyä pintaremontti.
Surkuttelin asiaa miehelleni monta päivää, ja varmaan vähintään 10 kertaa päivässä taisin sanoa myös, että "mä HALUAN sen talon"
Mies vaan totesi "mee hakee lainaa, ni ostetaan". Taisi sitäkin jo parin päivän jälkeen alkaa kyllästyttämään vähän.
No, valitukseni kuitenkin loppui, kun sain tutultani puhelinsoiton, että he tarvitsisivat vuokralaisen taloonsa. Eihän se meidän oma ole, mutta ainakin omakotitalo, johon saa pyykkikoneen, eikä yksikään koira hauku seinäntakana, kun lapset ovat nukkumassa. Ja kesälläkin pääsee "omaan" pihaan lasten kanssa. Tai vaikkapa palvomaan aurinkoa, tai grillaamaan, tai tai tai tai... :)
Helmikuun alussa pitäisi saada avaimet käteen. Nyt vaan odottelemme innolla, että pääsisimme sisustamaan asustamaan uuteen kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti